Olen 19-vuotias transsukupuolinen nainen, minulla on Aspergerin oireyhtymä ja olen aseksuaali. Tämä aiheuttaa minulle kaikenlaisia ongelmia, joista tulen nyt taas kertoman.

Yritetäämpä kirjoittaa suomeksikin välillä, mutta tuskin tämäkään vaikuttaa mihinkään, tunnen vain kirjoittavani huonommin ja huonovointisuuteni vuoksi tässä artikkelissa ei ole minkäänlaista järkeä.

Asun Kotkassa ja olen aina asunut täällä. Olin koulukiusattu tarhasta asti johtuen erilaisuudestani ja “terveydenhuollon ammattilaiset” tutkivat poikkeavuuttani.

Kuitenkin vasta 15-vuotiaana yritettyäni itsemurhaa koulukiusaamisen ja useiden muiden ongelmien (mm. dysforian, vaikken tuntenutkaan koko sanaa silloin) kuulin vihdoinkin Aspergerin oireyhtymästä ja olevani ilmiselvä tapaus ja että tämä olisi pitänyt selvittää ajat sitten ja nämä kaikki piirteet olivat tiedossa jo pikkulapsena, mutta asiantuntijat eivät osanneet yhdistää niitä toisiinsa. Loistava esimerkki Kotkan toimivuudesta on tätä edeltänyt koulukuraattorin diagnoosi “skitsofrenia”, vaikkei koulukuraattori pysty diagnooseja kirjoittamaan, mutta oppilasta on paljon helpompi sanoa mielisairaaksi, kuin hyväksyä koulussa olevaa kiusaamista.

Seuraava koulu, lisää kiusaamista ja tulen ulos transsukupuolisena lukuisien itsemurhayritysten jälkeen. Saan lähetteen Helsinkiin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.

Ensin tapaan sairaanhoitajaa kahden viikon välein muutaman kerran, odotan seuraavaa aikaa lääkärille/psykologille monta kuukautta ja sitten seuraavaa. Lopputulos: olen vuoden hormonikorvaushoidossa itse, ilman lääkärin valvontaa vuoden ennen virallista diagnoosia ja reseptiä.

Pelkään kehittäneeni estyneen persoonallisuuden kaiken minulle tapahtuneen seurauksena, olen valmistunut ja olen itsetuhoinen. Olen myöskin vailla psykiatrista hoitoa. En liiku ulkonaa ellen sitten joudu menemään jollekin sovitulle ajalle tai vertaistukiryhmään, koska pelkään näkeväni entisiä koulukiusaajia, jotka laukaisevat minulle kovan ahdistuksen.

Terveydenhuollosta puhuin jo aiemmin, nyt tarkennan sitä lisää. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa useita kertoja hyötymättä siitä mitenkään, olen aina vain ollut siellä säilössä jonkin aikaa, ensimmäisellä kerralla kesäloman ja vähän enemmän, koska psykologi oli lomalla eikä voinut antaa palautettaan tutkimuksestaan ja (perustelemattoman) käytännön vuoksi kukaan muu ei sitä voinut tehdä.

Viimeisellä kerralla taas psykiatrisessa sairaalassa kerrottiin minulle melko suoraan “olet psykoottinen, koska kuvittelet olevasi tyttö”.

Tämä ei tosin ole mitään harvinaislaatuista Kotkassa, olen myös ollut autismisäätiöllä neurologisessa valmennuksessa, missä minulle tehtiin selväksi, että valmentaja on oikea nainen, minä en, jatkuvasti.

Somattisella (ei-psykiatrisella) puolella taas kerran piti hakea Kelalle jokin lääkärinlausunto ja lääkäri oli aivan hukassa mitä tehdä kanssani. Olin pukeutunut hameeseen ja minulla oli huulipunaa eikä kukaan moneen kuukauteen ollut erehtynyt sukupuolestani ja lääkäri sitten alkoi selittämään puhelimeen miten “tänne tuli tälläinen 1X-vuotias poika”…

Aiemmin sanoin olevani vailla psykiatrista hoitoa. Tämä ei oikeastaan pidä paikaansa, koska minä olen avohoidossa Kotkan psykiatrisella poliklinikalla. Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että siellä työntekijä höpöttää jotakin omiaan, eikä kiinnitä mitään huomiota minuun tai ongelmiini eikä ole yhtään kiinnostunutkaan niistä. Asiantuntemus puuttuu täysin. Edellisellä kerralla yritin kysyä onko mahdollista, että minulla olisi aiemmin mainittu AvPD, mutta siihenkään ei voinut saada minkäänlaista vastausta, työntekijä vain luki lausuntoja “kuvittelee olevansa tyttö, psykoottinen”-lääkäriltä ja lähti kesälomalle.

Entä nyt?

Olen valmistunut eli minua ei sitoisi mikään Kotkaan ellen olisi transsukupuolinen. Haluaisin hakea jatko-opintoihin Helsinkiin, mutta minulla on miehen henkilötunnus, joten minut merkittäisiin jokaiseen tietokantaan miehenä ja koulun nimilistat laittaisivat minut miesten keskelle.

Muuttaessa minun täytyisi taas tehdä ainakin vuokra-sopimus vanhalla henkilötunnuksella ja jos vuokranantaja ei osaisi lukea sukupuolta henkilötunnuksesta, hän alkaisi ihmettelemään henkilötunnuksen vaihtumista.

No miksen minä korjaa henkilötunnusta?

  • Lyhyt vastaus: minulla ei ole ihmisoikeuksia siihen.
  • Pitkä vastaus: sukupuoli vahvistetaan juridisesti second opinionissa, jonne tutkimusyksikkö kirjoittaa lähetteen henkilön edettyä vuoden vastakkaisen sukupuolin roolissavuoden diagnoosista jälkeen. Tämän lähetteen käsittelyyn ja ajan saamiseen second opinioniin taas kestää vähintään puolivuotta.

Pientä aikajanaa:

  • 2013-10-22 tulin ulos transsukupuolisena IRCssä.
  • 2013-11-23 tulin ulos transsukupuolisena muualla netissä mukaanlukien Facebookissa.
  • 2013-12-30 aloitin hormonikorvaushoidon itse
  • 2014-03-20 vaihdoin nimeni virallisesti
    • tämä vaatii todella hyvän tuurin, koska minulta vaadittiin vain todistusta sukupuolen tutkimuksessa olemisesta, yleensä tähän vaaditaan diagnoosi. Lainasin myös Amnestyn raporttia transihmisten ihmisoikeuksista.
  • 2014-12-XX sain diagnoosin ja aloitin hormonit virallisesti

TL;DR: en pysty liikkuman ulkona Kotkassa, minulle ei tarjota ammattimaista terveyden huoltoa enkä pysty muuttamaan pois täältä ennen sukupuoleni virallista vahvistamista, joka taas tapahtuu hyvällä tuurilla vuoden 2016 aikana.

TIEDÄN ETTÄ TÄMÄ ARTIKKELI KUULOSTAA HULLULTA, MUTTA EN KOE OLEVANI KOVIN TERVE SUOMEN TAKIA JA ITSEMURHA ON MINULLE AINOA TIE ULOS TÄSTÄ LAILLISESTA KIDUTUKSESTA SUKUPUOLI/NEUROLOGISIA VÄHEMMISTÖJÄ KOHTAAN!

Katso myös muut kirjoitukseni elämästäni englanniksi